Takapakkia

PRKL!

Kaksi päivää on mennyt lorvikatarrin kourissa. Tekosyitä on monia: ei ole lähde materiaalia, tekee hyvää pitää hieman taukoa jne... Totta on ainoastaan se, että muutama päivä irti opparista asettaaa tekstin uuteen valoon. Kappalejako alkaa näyttää huonolta, kirjoitus- ja ajatusvirheitä löytyy lisää, otsikointi tuntuu tyhmältä.

Eikä siinä kaikki vaikeudet. Aiemmin lähettämäni sähköpostit materiaalin, kuten pulssioksimetrit, haalimiseksi ovat tuottaneet laihan tuloksen.Onneksi tässä on likellä yksi pelastusasema minkä pihassa on jatkuvasti ambulansseja. Saattaa tulla harjoitusta sitä Kathmandulaista ambulanssia varten...

Osallistujaluettelo alkaa olla hyvällä mallilla ja loppuviikkoon mennessä pitäisi olla tiedossa missä koulutuksen luento-osuus järjestetään. Eli tällä mallilla mennään.

Maanantai-keskiviikko: Työtunnit 6 - Tulos 0

Taulukko, liite ja tavoitteen tarkennusta

Hyvää iltaa.

Eilen sattui aikuisopiskelijalle niin mukavasti, että soittivat keikkatöihin erään psykiatrisen hoitoyksikön osastolle yövuoroon. Psykiatrisilla osastoillahan yövuorot monesti menevät niin, että vuoron alussa odotellaan potilaiden menevän nukkumaan ja sitten odotellaan aamuvuoron tuloa ja kotiin pääsyä. Välillä joku ei saa nukuttua ja saa siihen tarvittaessa apua. Usein raportti aamulla kuulostaa tämän tyyppiseltä:
Aapeli nukkunut
Bertta nukkunut
Ossi nukku mutta heräs kerran kolmelta. Tuli kansliaan ja kertoi ettei saa nukuttua. Siihen mä olin aluksi että mutta sitten mä olinkin että.
.
.
.
Roopertti nukku.
Tietysti on öitä, osastoja ja yksiköitä, joissa sattuu ja tapahtuu, mutta oman kokemukseni mukaan psykan yövuorot on rauhallisia ja aikaa on lukea tai esimerkiksi tehdä opinnäytetyötä.

Mistä päästiinkin taas opinnäytetyön pariin. Opparissa on nyt ensimmäinen taulukko, Taulukko 1. Vuoristotaudin eri oireistojen esittäminen taulukossa on lukijaystävällisempää ja varsinaisessa kappaleessa käydän läpi oireiden syntymekanismia. Liitteeksi tulee UIAA:n vuoristotautia koskeva toimenpidekaavio suomennettua.

Yön aikana myös tuli tehtyä sellainen muutos aiheeseen/otsikointiin, että kappaleen 5 työnimeksi muuttui Sairaanhoitaja kouluttajana. Muutos palvelee opinnäytetyön omaa tavoitetta kehittää sairaanhoitajan asiantuntijuuttani kouluttamisen ja tiimityöskentelyn alueilla.

Yövuoron aikana opinnäytetyötä tein arviolta 4 tuntia.

Asetetuista tavoitteista

Kotiuduin juuri kirjastosta.

Ennen kirjastoon menoa puuhastelin opinnäytetyön parissa, oikoluin, muokkailin lauseita luettavammaksi jne. Turhaa puuhastelua tässä vaiheessa, joten päätin siirtyä virikeköyhempään ympäristöön työskentelemään.

Aiemmin asetin tavoitteeksi tällä viikolla saada valmiiksi kappaleet 3 ja 4 sekä hankkia ja tutustua lähdemateriaaliin kappaletta 5 "Simulaatio oppimismenetelmänä" varten. Tällä hetkellä kappaleesta kolme puuttuu sisältö alaotsikon "vuorikiipeilyn muut terveysriskit" alta. Muutoin kolmas kappale on hyvällä mallilla ja neljäs kappalekin on edistynyt vähintään kohtuullisesti. "Ensiapu" sekä "Ensiavun erityispiirteet vuorikiipeilyssä" on kuvattu tarkasti ja "vuoristotaudin ennaltaehkäisy" on jo hyvällä mallilla.

Kun ottaa huomioon, että kirjastosta tarttui lähdemateriaali "Simulaatiota oppimismenetelmänä" varten, voi sanoa työn olevan aikataulussa. Tässä koulutukseen osallistujille karua faktaa visuaalisessa muodossa simulaation ylivertaisuudesta oppimismenetelmänä. Tulkaa ja kokekaa.

© 2003 - 2008 ManSims, Inc. All rights reserved.

Tehtyjä työtunteja tähän mennessä 4 tuntia.

Kylmää psykiatriaa

Taas yksi rupeama opparin parissa takana. Yleisen kirjaston hyvä puoli työskentelytilana on siinä, että ylimääräisiä virikkeitä on huomattavasti kotioloja vähemmän. Harvemmin näkee ketään tekemässä kirjaston siivoojan töitä tai järjestelemässä kirjoja uudelleen oman luokituksen perusteella. Kirjastossa työtä hankaloittaa papujuoman huonompi saatavuus sekä huoli omaisuuden katoamisesta sillä välin kun käyt wc:ssä. Näin siis ainakin Kallion kirjastossa. Lisäksi satunnaisen peruskoulun ylä-asteen 7:nen luokan opettaja saattaa tuoda lauman paviaaneja tutustumaan yhteiskunnan palveluihin.

Tänään tuli muokattua eilen kirjoitettua tekstiä ja aloitettua "kylmän vaikutukset elimistöön" (hypotermia ja paleltumat) sekä niinkin erikoinen otsikko kuin "vuorikiipeilyonnettomuuksien vaikutukset mielenterveyteen". Aiheesta löytyy useitakin hyviä ja mielenkiintoisia tutkimuksia, useiden ongelma tosin löytyy kielestä. Nicht Parlee Fransee, ranskaksi ja saksaksi olisi vaikka ja mitä. Riittävästi tutkittua tietoa löytyy kyllä englanniksikin, ei hätää.

Päivän päätteeksi vielä oikoluin tähänastisen tuotoksen, asiapitoisia sivuja on nyt 12. Tässä vaiheessa voinen paljastaa, että tarkoitukseni on sisällyttää työ 40 sivuun.  Näyttää sujuvan kohtalaisesti. Kait.

Työtunteja tänään tullut noin 6 tuntia.

Ps. Huomattavan paljon kiitoksia JJ:lle maallikkonäkemyksestä ja HB:lle olemassaolosta.

Vammoja ja vuoristotautia

Jaahas. Aiemmin suunnittelemani otsikointi koki hieman muutoksia kun ryhdyin työstämään lihaksia luurangon ympärille, ollakseni kuvainnollinen. Eipä se kaiketi haittaa kun ensimmäistä opinnäytetyötä kirjoittaa?

Tänään on tullut kirjoitettua "vuorikiipeilyn terveyshaitat" otsikon alle vuorikiipeilyssä syntyvistä vammoista sekä muiden terveysriskien osalta vuoristotaudista. Yleisimpiä vammoja ovat muuten ANAM tilaston mukaan murtumat, haavat sekä hiertymät.

Hieman epäselvää on tässä vaiheessa, miten paljon teoriaa työhön halutaan? Kun kerron lukijalle vuoristotaudista, riittääkö että totean oireiden kehittymisen taustalla olevan verenpaineen nousun aivojen ja keuhkojen hiussuuonissa? Entä jos päätän kertoa matalan ilmanpaineen ja sen myötä pienemmän hapen osapaineen saavan aikaan valtimoveren hapen osapaineen laskua, jota elimistö kompensoi eri mekanismeilla, jotka johtavat taas hiilidioksidin osapaineen laskuun ja veren happo-emäs-tasapainon laskuun. Tätä elimistö edelleen korjaa munuaisten kautta erittämällä lisää virtsaa ja bikarbonaattia. Tämä johtaa kierteeseen, jossa alan selittämään hapen ja hiilidioksidin osapaineista valtimoveressä, niiden vaikutuksista veren ph-arvoon ja niin edelleeen.  

Onneksi koulun opinnäytetyöopas kehoittaa olemaan säännöllisesti yhteydessä ohjaavaan opettajaan. Tästä hyvästä lähteekin ohjaajalle sähköpostia aiheeseen liittyen. Onnekseni sain työni ohjaajaksi opettajan, joka todistajanlausuntojen sekä oman kokemukseni mukaan vastaa sähköpostiin kiitettävästi sekä toimii juurikin työn ohjaajana.

Työtunteja on tullut tänään kirjastossa istuessa 2 tuntia ja kotona työskennellessä 5 eli yhteensä seitsemän tuntia. Ihan riittävän täysi työpäivä siis.

Laiteteknologiaa ja sähköpostihäirintää

Korkeammilla vuorilla käytetään usein lisähappea auttamaan huipulle nousemisessa. Ja vaikka lisähappea ei käytettäisi, niin turvallisuustietoisen retkikunnan olettaisi varautuneen vuoristotaudin hoitoon lisähapella. Hapen lisäksi viime vuosina on tutkittu paljon saturaation ja sykkeen merkitystä huipulle nousussa eli miten saturaatio/syke ennustaa huipulle pääsyä tai sairastumista AMS:ään, HAPE:en tai HACE:en. 

Sniiduilijahan "organisoi" Everestin reissulla lisähapen Kathmandulaisesta ambulanssista ja nuuhkii Intiassa pullotettua kaasua kierrätetyistä happiviiksistä. Rahamiehet sen sijaan käyttää erään Pohjois-Amerikkalaisen valmistajan ultrakevyitä pulloja, jotka on erikseen teetetty vuorikiipeilyä varten ja happi niihin pullotetaan aavoilla preeriolla. Näissä on tietty omat erikoiskierteet, jotta kilpaileva retkikunta ei erehtyisi vahingossa lainaamaan pulloja. Onpa yhdellä valmistajalla myös erikois-regulaattori, joka annostelee ilmaa happiviiksiin vain sisäänhengityksen aikana. 

Pulssioksimetrihän on kaikille tuttu väline, jonka käytön kouluttamisen ei pitäisi olla kovin haastavaa. Kiipeilijöille soveltuvin on varmastikin sormeen laitettava kevyt malli, mutta varmuuden vuoksi yritän saada myös muunlaisia malleja mukaan koulutukseen. Olennaisinta on tietty saada iskostumaan se, että ei mene sekoittamaan sykettä ja saturaatiota.  

Aamujuoman siemailun lomassa kirjoittelin muutaman sähköpostin valmistajille, joiden välineistä olisi hyötyä koulutuksessa. Kolme valmistajaa, jotka tekee pulloja, maskeja ja regulaattoreita vuorikiipeilyyn, muutama pulssioksimetrivalmistaja sekä pari urheilutietokoneiden valmistajaa sai postia. Koulutuksen tai blogin tarkoitushan ei ole markkinoida tiettyjä valmistajia tai malleja, mutta tänne tulee tietysti tietoa siitä, millaista teknologiaa saan koulutuksessa esitellä. 

Surffailuun ja sähköpostien lähettämiseen käytetty aikaa 2 tuntia. 

Rajaamisen hankaluutta

Agatha Christien Hercule Poirot kehoittaa apuriaan Kapteeni Hastingsia käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan. Opinnäytetyötä tehdessä eksyy toisinaan hieman sivuraiteille... No joka tapauksessa, laitoin omat harmaat aivosoluni (siis ne molemmat) töihin ja ryhdyin etsimään lähteitä tyypillisille kiipeilyvammoille.

Niitähän alkoi sitten löytyä, ensin Accidents in North American Mountaineering, soveltuvia tilastoja aina 50-luvulta lähtien. Edellä mainitun taustalla vaikuttaa American Alpine Club, jonka toimesta on myös koottu "Himalayan database", missä on tietoa vuorikiipeilyn määristä ja onnettomuuksien syistä Himalayalla. Eipä aikaakaan kun löytyi tutkimus siitä, onko kiipeilyonnettomuuksien määrä Alpeilla kasvanut vuosien myötä. Sangen kattava ja luotettava tutkimus jonka taustalla eri alppimaiden kiipeilyjärjestöjä, pelastusorganisaatioita ja joku kuppanen vuoristolääketieteen ja traumatologian yksikkö Nixistä. (Nix on "alan" slangia ja tarkoittaa tiettyä Chamonix:a, halukkaat voi käyttää googlea.)

Vois tietty kuvitella että oon tyytyväinen tästä ovista ja ikkunoista tunkevan tiedon määrästä? Mutta ei, sitten mun piti eksyä semmoseen paikkaan kuin International Commission for Alpine Rescue

Commission for Mountain Emergency Medicine (ICAR MEDCOM). Nyt on sitten hoitosuosituksia, lastoitus ohjeita, suosituksia pelastusreppujen sisällöksi, tutkimus Pohjois-Amerikan ja Alppien pelastuspalveluista. ICAR MEDCOM:n julkaisut näyttäis olevan laadukkaita ja niissä on vakuuttavat lähteet, kuten esimerkiksi tilastollisia tutkimuksia eri maiden kiipeilyonnettomuuksien määristä yms. 

Alkuviikosta kun aloitin lähteiden keräämisen, tein päätöksen, että kerään ensin lähdemateriaalin minkä pohjalta kirjoitan vaikka otsikon "korkean ilmanalan vaikutukset elimistöön" alle. Nyt kun viikko alkaa olla lopuillaan, olen tuota samaa mieltä entistä enemmän. Jos lähteiden määrää ei ennakolta rajaa, alkaa lähdemateriaalia kertyä ja kertyä, kunnes eri lähteiden esittelyä ja vertailua on yksinkertaisesti liikaa.  

Nyt on siis ongelma mitä lähteitä käyttää ja mitä ei, vai käyttääkö kaikkia? Kuinka hemmetin monta lähdettä yhteen asiaan täytyy löytää? Esimerkiksi jos kirjoitan tyypillisistä kiipeilyvammoista, riittääkö jos otan tutkimukset Pohjois-Amerikasta, Alpeilta sekä Himalayalta? Taidanpa vielä iltapuhteeksi selvittää mitä RAMK:n opinnäytetyöopas asiasta sanoo. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin http://www.youtube.com/watch?v=Ut-gqB7Ya_4

Juha

Tehtyjä työtunteja: 1,5